Kirjoittanut taikalapset | Julkaistu 09.04.2009
Työmme aiheena on lasten oikeuksien teemaviikko. Se on tarkoitettu alakoulun kolmasluokkalaisille ja on tarkoitettu pidettäväksi yhden kouluviikon ajan. Materiaali voidaan kuitenkin myös jakaa useammalle viikolle.
Materiaalina käytämme Plan-järjestön julkaisemaa oppimateriaalia. Myös Unicef-järjestön sivuilta olemme poimineet mahdollisia työkaluja. Molemmilta järjestöiltä voi kouluille tilata ilmaista materiaalia. Tuntien suunnittelussa käytämme apuna myös koulun musiikin kirjoja.
Teemaviikolla pääpaino on taidekasvatuksessa ja erilaisissa taideaineissa. Integroimme teemaamme mm. äidinkieleen, musiikkiin, kuvataiteeseen ja liikuntaan. Ops tukee kokonaisvaltaista ja toiminnallista oppimista.
Tavoitteenamme on lasten oikeuksien opettaminen sekä monikulttuurisuuskasvatus. Tarkoituksena on, että lapset oppivat, että elämme globaalissa maailmassa, jossa tasa-arvokasvatus näyttelee suurta roolia. Kokonaisuutta painotettaessa ja monien oppiaineiden kautta lapsi huomaa, että käymämme asiat ovat läsnä jokapäiväisessä elämässä.
Teemamme toteutetaan kouluympäristössä, mutta pelkän luokkahuoneen sijaan käytämme mahdollisimman laajasti koulun eri tiloja hyväksemme: liikuntasalissa teemme toiminnallisia harjoitteita, käytävillä esittelimme tehtyjä töitä ja luokkahuonettakin muuttelemme tuntien tarpeiden mukaan. Töitä tehdään pääasiassa ryhmissä, mutta myös yksilötöille annetaan tilaa. Vaikka suunnitelmamme koskee vain yhtä luokkaa, koko koulu on mukana teemaviikossa kukin omalla panoksellaan. Myöhemmin teema siirtyy myös koteihin, kun luokka alkaa myydä teeman ympärillä kasattua lehtä ja muuta materiaalia lähipiirille. Koulun olisi tarkoitus ottaa kummilapsi, jolloin aiheen käsittely jatkuu myöhemminkin.
Oppimisympäristöltä vaaditaan sitoutumista ja positiivista suhtautumista, mikä johtaa onnistuneeseen oppimiseen ja vaikuttavaan viikkoon. Isompia hankintoja tai muita insventoiteja teemaviikko ei vaadi.
Opettajan rooli on johdattaa aiheeseen ja herättää keskustelua. Lapsille jätetään kuitenkin tila omalle ajattelulle ja tekemisen riemulle. Koulun henkilökunnan lisäksi vierailijaksi yritettäisiin saada esimerkiksi seurakunnan lähetystyöntekijä tai maahanmuuttaja.
Paljon olette jo saaneet aikaan ja aiheenne on tärkeä sekä mielenkiintoinen. Monikulttuurisuus sekä sen asettamat haasteet eivät ole koskaan liikaa esillä. Tulemme tulevaisuudessa jokainen opettajana kohtaamaan lapsia, jotka tulevat eri kulttuuripiireistä.
Tulemme tarkkailemaan projektinne edistymistä innokkaina ja kapylehmat toivottavat mukavia hetkiä työnne parissa!
14.04.2009 klo 6:39 pm
Hei,
Tärkeän aiheen olette valinneet. Monikulttuurisuudesta ja lasten oikeuksista ei liene koskaan liikaa puhetta. Monikulttuurisuus on laaja käsite. Meillä Suomessakin on suomalaisten lisäksi ainakin saamelaiset, romanit, suomenruotsalaiset ja maahanmuuttajat. Monikulttuurisesta kotimaasta olisi myös hyvä puhua koulussa. Oletteko ajatelleet rajata monikulttuurisuusteemaa?
Lehti-idea on mielestäni mukava lisä viikolle. Tärkeistä ja myös vakavaista aiheista kirjoittaminen koulun seinien ulkopuolelle omalta osaltaan edesauttaa teemaan paneutumista ja nostaa viikon arvoa, uskoisin.
Plan-kummilapsen hankkiminen koululle tuntuu näin äkkiseltään melkoiselta vastuulta… Onkohan aikaisempaa kokemusta? Kummilapsen hankkiminen edellyttää pitkäaikaista sitoutumista ja kuukausittaista rahaerää (ainakin vielä jokin vuosi sitten). Oletteko ajatelleet, miten asia hoidetaan vuodesta toiseen? Mieleeni juolahti, että voisiko lehtirahoilla ostaa esim. karjaa tai kanoja, kuten joulun alla ihmisten kehotetaan tekevän.
Mielenkiinnolla jään seuraamaan työnne edistymistä. Terkuin, Petra.
21.04.2009 klo 8:07 pm
Terve,
hyviä pointteja Petralla kommentissaan. Monikulttuurisuudesta puhuttaessa voisi tosiaan olla hyvä jollain tapaa rajata aihetta tai antaa projektille lisää aikaa, jotta kaikkia aihepiirejä ehditään käsitellä tarpeeksi laajastai. Muuten saattaa hujahtaa aihe sen suuremmalti mieleen jäämättä ohi.
Itselläni tulee monikulttuurisuudesta ja suvaitsevuudesta mieleeni myös muut kuin etniseltä taustaltaan toisistaan eroavat ihmisryhmät. Samaan projektiin voisi olla hyvä sisällyttää myös ns. ydinperheestä poikkeavat perhemallit. Eli sateenkaariperheet jne. Lapsille perhe on kuitenkin niin paljon läheisempi asia kuin vieraat kulttuurit. Jokaisessa luokassa takuulla on oppilaita, joiden kotoa löytyy muunkinlainen kuin perinteinen perhe.
Itse olen ainakin kokenut tuon suuntaisen suvaitsevuuden myös hyvinkin tärkeäksi nykyaikana kun perhe ei välttämättä enää olekaan pelkästään isä, äiti ja 1,7 lasta.
Hyvä ja lapsille sopiva julkasu aiheen käsittelyä varten on esimerkiksi Todd Parrin Perhekirja, josta voipi muutamaa esittely sivua käydä selaamassa täällä. http://www.pienikarhu.fi/kirja_esittelyt/perhekirja/perhekirja.swf
Sama kaveri on muuten myös kirjoittanut kirjan erilaisuudesta. Kirja on nimeltään Ei haittaa, jos on erilainen ja siitäkin löytyy esittelysivut selattavaksi netistä. http://www.pienikarhu.fi/kirja_esittelyt/ei_haittaa/ei_haittaa_jos.swf
Kummilapsi kuulostaa ideana melkolailla hienolta ja jalolta mutta, kuten Petra mainitsi, voipi vastuu olla aika iso. Toisaalta eipä kai tuossa taideta muuta tarttea kuin järjestää laskun maksu niin saapi kummilapsi tai ilmeisesti tarkemmin hänen yhteisönsä rahaa tarpeisiinsa. Vai? Jos onnistuu ilman sen suurempia vaikeuksia, on kumilapsen hommaaminen melko mainio veto ja auttaa osaltaan lapsia ymmärtämään muualla maailmassa asuvien lasten vaikeatkin elämäntilanteet.
-Juho-Ville