Teoriamme pohjautuu Bransfordin, Brownin ja Cockingin toimittamaan teokseen Miten opimme (How people learn) sekä Rantalan Oppimisen iloa etsimässä -teokseen.
Lasten oikeuksien viikolla korostuu opetetun asian sisäistäminen ulkoa opettelemisen sijaan: tehtävissä korostuu yhteisöllinen tekeminen ja omalle ajattelulle annetaan tilaa. Vastaavasti oppilailla on usein rajalliset mahdollisuudet opetettavien aiheiden ymmärtämiseen tai selvittämiseen, koska monissa opetussuunnitelmissa on korostettu muistia enemmän kuin ymmärtämistä (Bransford, Brown ja Cocking, 2004, s. 21)
Ennen teemaviikon alkua opettajan on hyvä kuulostella oppilaiden ennakkokäsityksiä aiheesta, jotta viikon suunnittelussa otetaan huomioon aikaisempi tietämys ja jotta opetuksesta saataisiin mahdollisimman onnistunutta. Malli lapsesta tyhjänä astiana, joka täytetään opettajan antamalla tiedolla on hylättävä. Sen sijaan opettajan on selvitettävä aktiivisesti, mitä oppilaat ajattelevat, ja hänen on luotava tehtäviä ja tilanteita, joissa oppilaiden ajattelutavat voivat tulla esille. Näin oppilaiden alustavat käsitykset muodostavat perustan, jolle voidaan rakentaa jäsentyneempi ymmärrys oppiaineesta. (Bransford, Brown ja Cocking, 2004, s. 33.)
Rantala viittaa teoksessaan Freinetin ajatuksiin, että työ koulussa ei tapahdu teoreettisen kasvatuksen kustannuksella. Työ koulussa tähtää integroitumiseen ympäröivän maailman kanssa. Koulun opetuksen tavoitteena tulisi olla aktiivinen oppilas, jonka oppiminen perustuu aktiiviseen työhön. Muodollinen opetus passivoi oppilasta, joka ei itse tällöin ole aktiivisena, toimivana osapuolena. (2006, s.47.)
Opettajan on hyvä arvioida prosessia ja oppilaiden oppimista koko viikon ajan, jotta asian käsittely ja pohtiminen jatkuvat viikon jälkeenkin. Näin ollen ei ole mielekästä arvioida vain lopputulosta. Kuten Bransford, Brown ja Cocking kirjoittavat: Formatiivisten arviointien tiheän käytön avulla opiskelijoiden ajattelu muuttuu näkyväksi heille itselleen, heidän luokkatovereilleen ja heidän opettajalleen. Näin saadaan palautetta, jolla ohjata ajattelun muuttamista ja jalostamista. Kun tavoitteena on ymmärtävä oppiminen, arvioinneilla on saatava tietoa ymmärryksestä eikä ainoastaan kyvystä toistaa faktoja tai käyttää irrallisia taitoja. (2004, s. 33.)
Vaikka lasten oikeuksia on 54, valitsimme tietoisesti käsittelyyn vain meidän mielestämme pääkohdat. Toki viikkoa suunniteltaessa opettaja voi ottaa käsittelyyn useampiakin artikloja, mutta tässä hyvä muistaa, ettei oppilaita pidä kuormittaa liialla tiedolla. Koemme, että on tärkeää antaa lapselle aikaa oppimiseen ja uuden asian käsittelyyn, ja tämä onkin haasteellista opettajalla ottaa huomioon opetuksessaan. Myös Bransford, Brown ja Cocking painottavat ajan merkitystä oppimisessa: Jos opetuksessa yritetään käydä läpi liian monia aiheita liian nopeasti, oppiminen ja myöhemi siirtovaikutus estyvät, koska oppilaat oppivat ainoastaan irrallisia tietojoukkoja, jotka eivät ole järjestäytyneet eivätkä yhteydessä toisiinsa, tai oppilaille esitellään tiedonjärjestämisperiaatteita, joita he eivät voi käsittää, koska heillä ei ole riittävästi erityistietämistä. (2004, s. 71-72.)
Koska teemaviikkomme on suunniteltu pienille oppilaille, korostuu oppimisessa leikin tärkeys. Rantala lainaa teoksessaan Kauhasta, joka kirjoittaa leikin merkityksestä: Leikkiessään lapsi tulkitsee omaa toimintaansa myös yhteiskunnallisiin arvoihin nähden. Leikin avulla lapsi ottaa haltuunsa sosiaaliseen, kognitiiviseen ja fyysiseen ympäristöön liittyviä seikkoja. Leikin avulla lapsi käsittelee myös ympräristönsä välittämiä arvoja. (2006, s. 49.)
